Solo Sokos Hotel Torni Tampere

Kävimme pari viikkoa sitten mieheni kanssa yhden yön reissulla Tampereella. Visiitin tarkoitus oli päästä hetkeksi pois arkikuvioista ja kokeilla, kuinka reilun vuoden vanhat tytöt pärjäävät yötä erossa vanhemmistaan. Valitsimme Solo Sokos Hotel Tornin yöpaikaksemme uuden ja modernin fiiliksen, sekä kauniiden näkymien vuoksi.

Valinta osui oikeaan ja meillä oli myös hotellin suhteen oikein onnistunut miniloma. Voi olla, että fiilikseen vaikutti kaunis kesäpäivä ja se  fakta, että olimme ekaa kertaa keskenämme tyttöjen syntymän jälkeen. Kuitenkin hotellissa tuntui olevan kaikki aika lailla kohdallaan. 

Vanhoihin veturitalleihin rakennettu 25. kerroksinen hotelli oli sisustuksiltaan moderni, nuorekas ja pirteä. Vastaanoton henkilökunta oli todella palvelualtista ja jäi aidosti vaikutelma, että he tykkäsivät työstään. Ihan mahtava vastaanotto :-)! Saimme vastaanotosta myös maksutta Jopot ja kypärät käyttöön, joilla pääsimme kätevästi näkemään kaupunkia vähän isommaltakin alalta.

 Kattoterassin Moro baarista aukesi kauniit näkymät Tampereen yli, henkilökunta oli todella hyväntuulista ja tilaamamme hodarit maukaita. Oli miellyttävää, että kattoterassilla oli todella hyvin tilaa ja pöydät oli aseteltu väljästi (vrt. Helsingin Tornin terassi ;-)).

19. kerroksessa sijainnut hotellihuone oli moderni ja tilaratkaisut olivat uudenlaisia wc:n ja kylpyhuoneen osalta.  Hotellihuone oli hieman tummasti sisustettu minun makuuni ja ikkunat olisivat saaneet olla vielä isommat, mutta paljon plussaa kuitenkin mukavista sängyistä, kahvikoneesta ja freesistä sisustuksesta.

Aamiainen tarjoiltiin ilahduttavasti klo 11 asti, joten saimme aloittaa päivän todella rennosti sängyssä köllötellen. Valikoima oli monipuolinen ja raikas. Erityisesti tykkäsin croisanteista, joihin oli leivottu erilaisia siemeniä ja juuri oikeanlaisesti rapeaksi paistetuista pekoneista. Löysin valikoimista myös mustaa makkaraa puolukkahillon kera ja täytyihän sitä paikallista herkkua tietenkin testata. Maku oli lähes yhtä erikoinen, kuin ulkonäkökin, joten seuraavalla kerralla voin jättää väliin ;-). 

Hotellissa majoittui paljon lapsiperheitä ja heidät oli huomioitu hyvin. Aamiaisravintolasta löytyi pelejä ja piirrustustarvikkeita lapsille. Satuimme näkemään myös Onni Orava-maskotin, joka kierteli tervehtimässä lapsia. Tulemme siis varmasti jonain kesänä tyttöjen kanssa uudelleen Särkänniemi-reissun yhteydessä :-).

Kiitos Solo Sokos Hotel Torni Tampere <3! Erityisesti ihastuin todella messissä olevaan henkilökuntaan :-)! Suosittelen!

Hyvät

+ ammattitaitoinen, pirteä ja aidosti palvelualtis henkilökunta

+ raikas, moderni ja yllätyksellinen sisustus

+ kauniit näkymät

+ mukavat vuoteet

+ hyvä ilmastointi

+ rento meininki

+ laadukkaat pimennysverhot

+ hulppea kattoterassi

Huonot

- Tarjolla ei ollut ollenkaan maksullisia leffakanavia (Liitäntä mahdollisuus esim. omasta ipadistä tv:seen löytyi, mutta emme olleet tajunneet ottaa piuhaa mukaan)

- Huonepalvelumenu oli suppea (Olimme suunnitelleet syövämme jälkkärit huoneessa, mutta tarjolla oli vain yksi vaihtoehto.)

Voit käydä tutustumassa hotelliin heidän omien sivujensa kautta täältä.

Retkellä kotimetsässä

Kävimme tänään pienellä retkellä takapihaltamme alkavassa kotimetsässä. On niin ihanaa, kun omalta pihalta pääsee suoraan metsään. Tämän viikon aikana metsä on vaan pienentynyt toiselta laidalta huomattavasti, kun siihen suunnitellut rakennustyöt alkoivat. Koko metsää ei sentään ole vielä kaavoitettu ja toivottavasti saamme nauttia metsäisistä näkymistä vielä pitkään. Juuri tämä rauhaisa ja avara näkymä oli iso plussa nykyiselle kodillemme, kun olimme tekemässä ostopäätöstä.

Olen tottunut pienestä tytöstä lähtien liikkumaan metsässä ja kävimme paljon lapsuudenperheeni kanssa retkillä kaikkina vuodenaikoina. Olin Alisan ja Ellan ikäinen, kun vietin aikaa marjoja poimien isovanhempieni ja vanhempieni kanssa. Retket tietenkin kruunasi aina evästauko. Haluaisin myös, että meidän tytöt tottuisivat metsässä liikkumiseen ja siellä asuviin eläimiin.

 Löysimme tänään mustikoita ja metsämansikoita, jotka olivat tytöistä todella herkullisia. Vadelmat olivat vielä raakoja, mutta niitä tulee myös tänä vuonna paljon. Tytöt ihmettelivät kauniita perhosia ja heitä pidempiä isoja kukkia. Lyhytkin retki metsään rentouttaa sekä isomman, että pienemmän ihmisen mieltä :-).

Vuorokausi ihan kahdestaan

Saimme viime viikolla ultran jälkeen mahdollisuuden viettää kokonaisen vuorokauden kahdestaan ilman lapsia. Minulle se oli ensimmäinen kerta yötä erossa tytöistä. Olin miettinyt irtiottoa jo monesti, mutta nyt vasta tunsin olevani valmis irtautumaan 1v 3kk vanhoista tytöistä. Anoppi ja mieheni täti tulivat meille kotiin Alisan ja Ellan luokse, jotta heillä olisi mahdollisimman turvallinen olo, kun olimme poissa.

Suuntasimme Hyvinkään sairaalasta suoraan Tampereelle. Valitsimme kaupungin, koska se oli sopivan lähellä kotia, mutta kuitenkin molemmille melko uusi ja melko tuntematon kaupunki. Minua kiinnosti myös viime syksynä avattu uusi Torni hotelli, johon teimme varauksen.

Ajoimme suoraan hotellille ja menimme nauttimaan aurinkoisesta iltapäivästä hotellin hulppealle kattoterassille, josta aukeaa kauniit näkymät Tampereen yli.

Saimme hotellista Jopot lainaksi, joilla pyöräilimme kaupungin keskustan läpi kauniille Pyynikin harjulle. Vastaantulijoina näimme paljon pirteitä lenkkeilijöitä ja kyllä tamperelaisten kelppaakin juoksennella näin kauniissa maisemissa. Huomasin myös Jutta Gustafsbergin ohjelmista tutut treeniportaat, joita en tällä kertaa testannut. Sen sijaan jatkoimme eteenpäin kohti Pyynikin Näkötornia ja kuuluisaa munkkikahvilaa :-P.

Munkit maistuivat juuri niin mehukkaille ja tuoreille, kun osasin odottaakin. Ihailimme maisemia ylhäältä näkötornista, ennenkuin jatkoimme takaisin pyörillä kohti keskustaa. Kävin kolkuttelemassa Amurin työläismuseokorttelin portteja, mutta pettymyksekseni se olikin kiinni maanantaisin.

Sitten sade yllätti meidät ja vietimme loppuiltapäivän sisätiloissa ostoksilla. Oli kiva kierrellä rauhassa käsi kädessä alennusmyyntejä, kun ei ollut mihinkään kiire ja ei tarvinnut huolehtia lasten jaksamisesta.

  

Alkuillasta menimme syömään mieheni valitsemaan ravintolaan - Stefan's stakehouseen. Saimmekin kelpo pihvit, ravintolamiljöö oli viihtyisä ja mikä parasta, palvelu oli mielestäni erinomaista. Illallisen jälkeen lähdimme ravintolasta suoraan hotellihuoneeseen köllöttelemään pehmeisiin lakanoihin ja katsomaan leffaa.

Aamulla heräsimme yhdeksän aikoihin ihan pöllähtäneinä täydellisesti nukuttujen sikeiden unien jälkeen. Se teki niin hyvää :-)!

Söimme herkullista aamiaista, luimme uutisia ja nautimme rauhaisasta aamupäivä hetkestä. Sitten olikin aika jo palata takaisin kotiin rakkaiden tyttöjen ja arkiaskarreiden pariin.

Tampere, yhdessä vietetty aika, kaunis kesäpäivä ja sikeät yöunet tulivat niin tarpeeseen. Olo oli virkistäytynyt kuin viikon loman jälkeen. Tytöillä oli vuorokausi mennyt oikein mukavasti tuttujen hoitajien kanssa ja nyt varmasti uskallan hyvillä mielin jättää tytöt yöksi hoitoon uudelleenkin. Toki paluupäivän iltana molemmista huomasi, että ikävä taisi yllättää vähän jälkikäteen, kun molemmat halusivat kyhnätä itkuisina minun sylissä.

Tampere oli luonnonkaunis, rento ja mukavan kokoinen kaupunki, jonne varmasti palaamme uudelleekin vielä tyttöjenkin kanssa. Myös Sokos Hotel Torni Tampere oli todella positiivinen kokemus, josta kirjoittelen vielä myöhemmin lisää :-)! Kiitos Tampere ja kiitos hoitotädit ja kiitos mun isi hotellivarauksesta <3!

Tyttö

Ella on jo reilun viikon toistellut ahkerasti tämän hetken lempisanaansa, joka on "tyttö". Hän osoittelee ahkerasti näkemiään ihmisiä tai kuvia ja kaikki ovat hänen mukaansa tyttöjä. Ella taisi tietää jo etukäteen meitä muita paremmin, että myös tuleva vauvamme on TYTTÖ :-)!

Kävimme maanantaina Hyvinkän sairaalassa rakenneultrassa, jossa saimme katsella tulevaa lastamme yllättävän selkeältä kuvaruudulta. Kätilö totesi mm. aivojen, sisäelinten, raajojen ja  sydämen rakenteen ja toiminnan normaaliksi. Olimme myös helpottuneita sormia ja varpaita laskiessamme, että ainakin tällä hetkellä vauvalla oli kaikki raajat normaalisti kehittyneet. (Kuitenkin todettakoon, että myös Ellan rakenneultra puolitoista vuotta sitten näytti, että hänellä oli sillä hetkellä normaalisti kehittynyt vasen käsi ja sormet.) Saimme kätilöltä tiedon myös sukupuolesta, joka oli siis tyttö.

Voin toki myöntää, että molemmat meistä olivat toivoneet poikaa. Nyt kuitenkin totuttelemme ajatukseen kolmannesta ihanasta tytöstä. Meidän tyttökolmikosta tulee luultavati todella tiivis porukka, jotka toivottavasti pysyvät läheisinä ja toistensa tukena läpi heidän elämänsä. Vaatehankintoja tuskin tulemme alkuun paljon tekemään, kun isosiskoilta jää mukavasti sopivia ja hyväkuntoisia vaatteita. Heidän isänsä voi olla hieman helisemässä, kun tytöt kasvavat ja tulevat lähes samaan aikaan teini-ikään ;-). Onneksi siihen on vielä monta, monta vuotta!