tiistai 3. maaliskuuta 2015

Alisa ja Ella 11kk

Vauvavuoden viimeinen kuukausi on meneillään ja yksivuotissynttärivalmistelut ovat käynnissä. Joka kuukausi tyttöjen huima kehitys yllättää minut ja he oppivat päivittäin uusia taitoja.


Tällä hetkellä kaikista mieluisinta puuhaa on kirjojen lukeminen. Tytöt osoittelevat sormella kirjojen kuvia ja yrittävät tapailla sanoja. Ympäristön huomiointikyky yleensäkin on kehittynyt hurjasti. Tytöt näkevät todella pitkälle ja huomaavat ikkunasta läheisen pellon poikki kävelevät koululaiset ja ladulla reippailevat hiihtäjät. Aamupalapöydässä tytöistä on mukavaa vilkutella koululaisille ja ihmetellä koiran ulkoiluttajia.


Ruoka maistuu edelleen tytöille tosi hyvin, mutta koostumuksen täytyy olla melko sileää. Yritän harjoituttaa tyttöjä joka päivä syömään itse lusikalla, mutta kiireessä tai väsyneenä syötän ruoan mielummin itse. Ella ja Alisa ovat juoneet muutaman viikon jo tavallista lehmänmaitoa. Alkuun vatsa oli hieman sekaisin reilun viikon, mutta nyt maito maistuu hyvin ja vatsakin on tottunut uuteen.


Tytöt ovat aloittaneet pottatreenit ja onnistuneita suorituksiakin on jo saatu useita. Vien heidät potalle ainakin pari kertaa päivässä aamupalan ja päivällisen jälkeen.

Kaksostytöt nukkuvat yöt edelleen oikein hyvin. Tällä hetkellä yöunet on noin 19.30 - 07.00 välillä. Päiväunet on maistuneet ulkona myös todella hyvin (13.00 - 17.00), mutta viimeisen viikon tytöt ovat heränneet jo reilun tunnin päästä nukahtamisesta, joka on tuonut kiukkuisuutta iltapäiviin. Toivottavasti tämä olisi vain ohimenevä vaihe.


Olen ollut melko väsynyt lähtemään tyttöjen kanssa ihmisten ilmoille viime aikoina. Tätä on jatkunut koko alku vuoden. Kun tytöt olivat pienempiä, olin joka päivä jossain menossa ja en jännittänyt reissuja ja jaksoin säätää. Nyt jostain syystä olen mielummin kotosalla, kuin hyssyttelen tyytymättömiä lapsia junassa tai hermoilen ruokasotkujen kanssa ravintolassa. Toivottavasti tämä vaihe menee itseltäni ohi, koska on kuitenkin mukavaa käydä tyttöjen kanssa uusissa paikoissa ja tekemässä eri juttuja.


Alisa


Alisa on samalla ronski ja herkkä. Hän rakastaa kaikkia pehmoleluja, joita hän nuuhkii ja koskettaa hellästi silittäen. Alisa saattaa kantaa pehmeätä unirättiään koko päivän mukanaan ja käsiä on vaikea irroittaa rätistä edes hihoja puettaessa. Pikku tyttö osaa halata todella kovaa ja nauttii sylissä olemisesta.


Alisa on oppinut ketteräksi liikkujaksi, mutta hän ei kävele vielä. Taaperokärryn kanssa kävely onnistuu hieman huojuen ja tukea vasten tai käsistä kävelyttäen jo hienosti. 


Alisalla on kolme hammasta ja neljäs puhkeaa lähi päivinä. Hän narskuttaa usein hampaitaan yhteen ilkeän kuuloisesti. 


Alisa on oppinut vilkuttamaan ja hänen kätensä alkavat vilkuttaa heti, kun hän kuulee "hei hei" tai "heippa". Eilen Alisa kuuli minun sanovan puhelimeen heipat ja alkoi heti innokkaasti vilkuttamaan. Alisa osaa myös taputtaa.


Ella

Ella on sosiaalinen ja tykkää seurata etenkin vanhempien lapsien tekemisiä. Ella on todella ilmeikäs ja osaa näyttää ilmeillään ja silmillään hyvin omia tunteitaan. 

Ellan ehdoton lempisana on tällä hetkellä "lamppu". Hän osoittelee kattoon ja kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, joissa voi olla lamppu. Ihan ensimmäiseksi aamulla tyttöjen huoneesta kuuluu myös Ellan iloinen ääni, kun hän kertaa innokkaana oppimaansa. Sanan tupla pp-kirjainyhdistelmä tulee häneltä todella korostetusti ja selkeästi.

 

Ella tutkii kirjoja todella mielellään ja jaksaa keskittyä niihin rauhallisemmin, kuin siskonsa. Luca koira suhtautuu myös suopeammin Ellaan. Ella saa koskea Lucan turkkiin yllättävän kovakouraisestikin ilman, että se koiraa häiritsee.


Ellan proteesin holkki on jäänyt liian isoksi, koska hänen oma pikku kätensä on tiivistynyt ja pienentynyt. Proteesi ei pysy paikoillaan ja se on nyt korjattavana. Harmittavaa, mutta onneksi saamme sen takaisin korjattuna tämän viikon lopulla.


Ella ryömii todella kovaa vauhtia ja kiipeilee jatkuvasti pehmolelujen, tyynyjen ja lattialla istuvien ihmisten päällä. Pöydän tasot ovat hänelle vielä liian korkealla tavoittaa. Kuitenkin Ella seisoo tosi mielellään, jos hänet nostaa seisomaan tukea vasten. Hän myös haluaisi koko ajan, että joku kävelyttäisi häntä. Ellasta huomaa, että häntä ajoittain harmittaa, kun hän ei pääse nousemaan tukea vasten ja hän toivoisi olevan pystyssä jatkuvasti.

6 kommenttia:

  1. Voi miten hyvin kehittyneet ja kauniit tyttöset :) Ylisöpöt nuo minisaparot päässä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Ulla Maria <3! Ei mene kauaa, kun teidänkin pikkuiset alkaa touhuamaan jo samoja juttuja. Kehitys on kyllä huimaa ekana vuonna.

    VastaaPoista
  3. Näitä on kyllä niin kiva lukea, kun meillä ollaan niin samanikäisiä! :) Ihania tyttöjä! <3

    VastaaPoista
  4. Suloiset tytöt. Ja hienot kutsukortit olit tehnyt 1-vuotis kutsuille.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Kirsi <3! Kortteja on kyllä niin kivaa askarrella :-).

    VastaaPoista