Pieni ompelutyö - lahjat tyttö- ja poikavauvalle

Ihailen mahdottomasti ihmisiä, jotka osaavat itse tehdä kauniita asioita käsillään. Omat taidot jäävät pienten askartelujen ja simppeleiden tuunailujen tasolle. Ideoita ja intoa riittää, mutta toteutus onkin sitten ihan eri juttu...

Äitini on ammattiompelija ja muutenkin erittäin hyvä kaikissa kädentöissä. Häneltä onnistuvat kaikki projektit parturoinnista kylpyhuoneen kaakeleiden laatoitukseen. Hänen työhuoneensa on oikea aarreaitta. Vuosien varrella sinne on kertynyt paljon kaikenlaisia kankaita, nappeja ja nauhoja. Äidin kanssa on kivaa kokeilla ompelujuttuja, sillä apu on lähellä, kun omat taidot loppuvat.

Innostuimme äidin kanssa viime viikolla tutkimaan aivan ihania Ripaus tunnelmaa ja Puolimatkassa-blogeja, joissa molemmat bloggaajat tekevät aivan ihania lapsiin ja kotiin liittyviä ompelujuttuja ja käsitöitä. Haukoimme henkeämme ihastuksesta, kun selasimme kauniisti toteutettuja projekteja ja oivalluksia. 

Blogeista inspiroituneina vetäydyimme iltaisin vauvojen nukkumaanmenon jälkeen äidin työhuoneeseen ompeluhommiin. Äitini ompeli kauniit tutu-hameet tytöille (joista juttua myöhemmin) ja minä halusin kokeilla tehdä pienet lahjat viemisiksi tyttö- ja poikavauvoille.

Löysin idean juhlavasta pojan ruokalapusta Pinterestistä. Tyttöjen tuttinauhoja on tehty mm. White featherdream-blogissa. Tuttinauhan klipsiksi löysin äidin tarvikekätköistä henkseliklipsin, mutta varsinaista tuttirengasta ei tietenkään löytynyt tähän extempore työhön. Ompelinkin ihan kuminauharenkaan  tutin kiinnitystä varten nauhan toisen päähän. Tässä kuitenkin linkki Nappikauppa Punahilkkaan, jos haluaa käyttää tuttinauhan tekoon "virallisia" tarvikkeita. 

Pikkulahjat onnistuivat ihan kivasti, vaikka aikaa tällaiselta kankeammalta käsityöläiseltä menikin hurjan paljon ompelutyön vaativuuteen nähden. Tietysti myös ompelujäljen purkaminen ja uudelleen ompelu kuului asiaan :-/. Täytyy yrittää kaivaa oma ompelukone myös esille kotona useammin, niin perustikkauskin varmaan jossain vaiheessa alkaa sujumaan rennommin.

Päivän tärkein ateria

Meillä on tapana tehdä kunnon herkkuaamiainen aina vapaapäivinä. Siihen kuuluu vaihtelevasti kaurapuuroa, luonnonjogurttia ja marjoja, smoothieta, karjalanpiirakoita, croisantteja, sämpylöitä, hedelmäsalaattia, mysliä, tuoreita marjoja, pekonia, munakokkelia ja tietysti kahvia. Sillä pärjääkin sitten hyvin pitkälle iltapäivään.

Olemme antaneet tytöille jo kaurapuuroa aamuisin ja se alkaa maistua heille ihan hyvin. Saamme myös äitini tuunaamat syöttötuolit kotiimme ensi viikolla, joten seuraavilla aamiaisilla sitten istumme nelistään saman pöydän ääressä <3 <3 <3! 

Olen lueskellut minulle uutta kivaa Meanwhile in Longfield-blogia, jonka löysin viikonloppuna. Blogissa on mm. kivoja reseptejä, sekä todella kattava brunssiarvostelulistaus lähinnä pääkaupunkiseudun ravintoloista. Muutamat paikat ovat tuttuja ja testattuja ennestään, mutta todella monessa uudessa paikkassa olisi kiva käydä herkuttelemassa brunssilla. 

Kävimme tyttöjen kummitädin kanssa lauantaina Tuomarinkylän Country Whitessa ostoksilla. Ostin Lexingtonin mukit kyläpaikkaan viemisiksi ja täydensin myös omaa mukivalikoimaa samoilla beigeillä mukeilla. Mukit ovat ihanan isot, tukevat ja kauniit - siis täydelliset aamukahvimukit! Country Whitessa on niin paljon kaikkea ihanaa ja niin hyvä palvelu!

Puolivuotiaat

Vietimme eilen Alisan ja Ellan puolivuotissyntäreitä pienellä porukalla mummin, isotädin ja muutamien kummien kanssa. Järjestimme alkuillan pienen juhlistuksen anopin luona Helsingissä, jotta kaikkien on helppo tulla töiden jälkeen piipahtamaan ja tervehtimään meidän puolivuotiaita. Tarjolle kyhäilin pikaisesti halloumisalaattia, tomatti-mozzarellaciabattaa ja mansikkakääretorttuleivoksia. Tytöt nauttivat saamastaan huomiosta ja kivaa, että saatiin pienet juhlat aikaiseksi lyhyelläkin varoitusajalla.

Tytöt poseeraavat ihastuttavissa itsevirkatuissa mekoissa, jotka saapuivat meille yllätyksenä postissa viime viikolla. Mekot virkkasi ystävämme tytöille 6kk lahjaksi. Olen edelleen sanaton näistä suloisista ja kauniista lahjoista, jotka Alisa ja Ella saivat! Ihailen suunnattomasti teitä, joilla on näin upeat kädentaidot! Aiomme pitää mekkoja joka päivä siihen asti kun mahtuvat ja sen jälkeen mekot siirtyvät osaksi lastenhuoneen sisutusta - hengareissa avonaulakkoon. Kiitos vielä kerran <3!

Syksyinen Savo

Vietimme tyttöjen kanssa vajaan viikon meidän mökillä, sekä vanhempieni luona Kuopiossa. Tytöt saivat viettää aikaa isovanhempien, isotätejen ja enonsa kanssa. Viikon aikana ilma kylmeni rajusti hetkessä ja ensilumi satoi maahan.  

Vanhempani olivat rakentaneet rantasaunalle hienon terassin laajennuksen ja asentaneet paljun sen yhteyteen. Kävimme tyttöjen, äitini ja mummini kanssa testaamassa paljua ja tytöt potkuttelivat ihanan lämmintä vettä innoissaan. He nauttivat vedestä niin kovasti, että täytyy vielä miettiä, jos vauvauinnille löytyisi tilaa kalenterista.

Pikkuveljeni salibandy-joukkueella oli kauden aloituspeli Kuopiohallissa, jossa tytötkin jaksoivat hienosti seurata kummienon ottelua, ainakin ekan erän. Ihmettelen kovasti, miten hienosti vauvat istuivat kaukaloissaan rauhallisina, vaikka ympärillä huudettiin ja taputettiin todella kovasti. On ne vaan niin ihania tyttöjä! Ja tulihan se voitto jännittävän pelin päätteeksi jatkoajalla!

Keittelin serkulta saaduista omenoista tytöille omenasosetta ja aikuisille tein omenapiirakkaa.

Äitini oli hommannut tytöille hyppykiikun, joka oli tosi mieluinen heille. Saimme hyvät naurut tyttöjen tepsuttelua katsoessa. On niistä vaan kasvanut jo isoja tyttöjä! 

One day in Boston

Amerikan matkamme viimeinen reissupäivä oli jäädä postaamatta… Olimme siis viimeisen päivän Bostonissa ilman autoa ja lensimme sieltä illalla takaisin Eurooppaan ja Suomeen.

Aamulla tytöt aloittivat päivänsä kylvyllä, jonka jälkeen oli ihanaa vielä hetki pyöriä ihanassa sängyssä.

Olimme siis yötä Hilton Logan Airportissa, josta pääsi myös hyvin kätevästi keskustaan metrolla (vain 6min ja kolme pysäkkiä). Jätimme matkarattaat suosiolla hotellille, koska tytöt tuntuivat viihtyvän paremmin rintarepuissa ja metrolla liikkuessa ei tarvitsisi huolehtia, oliko hissejä saatavilla vai ei.

Aloitimme päivän aamiaisella Feneuil Hallilla, josta jatkoimme kävelyä kohti satamaa ja North Endiä. Emme tosiaan ehtineet/ viitsineet lähteä hakemaan suuria suunnitelmia päivälle, koska meillä oli niin vähän aikaa ja illalla vielä yölento kotiin. Otimme siis rennosti ja fiilistelimme kaupungin tunnelmaa.  

Se pieni osa kaupungista, jota ehdimme näkeä vaikutti todella kivalle. Boston ei tuntunut hektiseltä suurkaupungilta, vaan tunnelma oli aika rento ja leppoisa. 

Iltapäivällä palasimme takaisin hotellille ja pakkasimme kamat kasaan. Laukut menivät ihan hyvin kiinni, joten onnistuimme loppujen lopuksi shoppailemaan hillitysti. Kotimatka saattoi alkaa!

Lento Bostonista Pariisiin sujui todella kivasti, vaikka lähdimmekin aikataulusta myöhässä. Palvelu Air Francen lennolla oli oikein hyvää ja saimme tytöillekin omat baby basinettit, joten vauvat pääsivät sikeään uneen ja me saimme rauhassa syödä ja katsoa leffoja.

Koska lentomme saapui myöhässä Pariisiin, missasimme Helsinkiin lähtevän lentomme. Saimme myös samalla tietää, että matkalaukkumme ovat vielä Bostonissa. No, mikään ei lannistanut meitä, koska seuraava mahdollinen lento lähti jo melko pian ja halusimme vaan päästä kotiin.

Hieman nuutuneina, väsyneinä, laukuttomina, mutta onnellisina pääsimme lopulta matkamme viimeiseen etappiin, joka oli oma koti <3!

Piiri pienenee

Kokoonnuimme vielä kerran toukkapiirimme kanssa meille ennenkuin yksi vauvoista perheineen muutti Rovaniemelle. Piiristämme lähti jo aiemmin kesällä yksi vauva Poriin, joten ryhmämme käy entistä pienemmäksi. Onneksi on Facebook ja olemme perustaneet sinne meille oman ryhmän, jossa voimme kätevästi vaihtaa kuulumisia.

Emme tunteneet toisiamme ennestään ja tavatessammekin puheet pyörivät pitkälti vauvojen ympärillä. Jäähyväisten sanominen on kuitenkin haikeaa, koska olemme jakaneet yhdessä yhden tärkeimmän ja koskettavimman elämänvaiheen. 

Muuttavan perheen äiti oli vielä pakkaamispuuhien keskellä ehtinyt virkkaamaan itse kaikille vauvoille muistoksi ihanat Angry bird-hahmot. Todella ihana yllätys ja noin hienot kädentaidot ja viitseliäisyys saavat minut taas sanattomaksi - wau!

Meillä oli puhetta, että viimeistään vauvojen yksi vuotissyntymäpäivien aikaan kokoonnumme taas yhteen koko alkuperäisellä porukalla. Paikkakunnalle jäävien kanssa tulemmekin tapaamaan melko tiiviisti ainakin yhteisten harrastusten parissa - Ella ja Alisa käyvät tänä syksynä muskarissa ja vauvatanssissa.