torstai 31. heinäkuuta 2014

Kesäteatteri

Vietimme eilen mökillä vapaaillan mieheni kanssa, kun kävimme paikallisessa kesäteatterissa. Tästä on jo muodostunut mukava jokakesäinen tapa. Leveä savolaismurre ja humoristinen juoni viihdyttävät joka kerta. Väliajalla tietysti jäätelöä ja limpparia. Oli virkistävä kokemus ja ensi kesänä taas uudelleen!












Helteisiä päiviä Helsingissä


Viime viikko oli superhelteinen, kun treffailimme vauvojen kanssa ystäviäni Helsingissä. Otin meidän Mountainbuggy Duettejen vaunukopista "päällyskannet" pois helpottaakseni kuumuutta koppien sisällä. Kuitenkin mustiin vaunuihin aurinko paahtoi erityisen tehokkaasti ja yritinkin etsiä vaunuille varjopaikkaa missä ikinä liikuimmekaan. Rakastan lämpöa ja aurinkoa. Nyt vauvojen kanssa olen opetellut uudenlaisen tavan viettää aurinkoisia päiviä - varjossa ja vähän kerrallaan. 

Kiersimme tiistaina ympäri kaunista Töölönlahtea ja bongasimme joutsenemon poikasineen. Oma suosikkini Sinisen Huvilan kahvila oli tupaten täynnä, joten jatkoimme kahvila Tyyneen, toiselle puolelle lahtea. Työnsin vaunut korkeaan rantakasvillisuuteen, jotta sain vauvat edes vähän varjoon.

Keskiviikkona olimme piknikillä Esplanadin puistossa, josta onneksi löytyi hyviä varjopaikkoja puiden alta. Tytöt viihtyivät oikein hyvin viltillä köllötellen ja moni ohikulkija pysähtyikin ihmettelemmään tyttöjämme tutuin kysymyksin: "Onko ne kaksoset?" "Onko ne identtiset?" "Varmaan on aika rankkaa…?" Alkaa jo tottumaan tähän uteliaiden tuttuun kysymyslitaniaan :-)...















tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kihloissa 3 vuotta

Tänään tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun menimme kihloihin. Mieheni kosi minua työreissun jälkeen yllättäen ja vastasin heti myöntävästi.

Kolme vuotta myöhemmin vietämme kihlajaispäivää mökillä vauvojen kanssa entistä rakastuneempina. Kolmessa vuodessa on tapahtunut paljon: olemme muuttaneet uuteen kotiin, menneet naimisiin, molemmat ovat vaihtaneet työpaikkaa jo useampia kertoja ja tietenkin perheemme on kasvanut kahdella tyttärellä. 

Vuosiin on mahtunut myös paljon haasteita ja epävarmuutta tulevasta. Työtilanteet ovat aiheuttaneet huolta ja lisänneet taloudellista epävarmuutta. Yhdessä olemme kuitenkin tukeneet ja tsempanneet vuorotellen toinen toisiamme. Jokaisesta tiukasta paikasta ollaan selvitty ja jotenkin asiat ovat vaan järjestyneet .

Itselleni avioliitto on tuonut tiettyä varmuutta siitä, että tulemme todella olemaan yhdessä koko loppuelämän. Olen ollut melko itsenäinen ja itsekäskin, mutta vähitellen olen oppinut ajattelemaan ja puhumaan meistä yhtenä. On helpottavaa tietää, että minulla on aina mies tukena, mitä ikinä tapahtuukin. 


maanantai 28. heinäkuuta 2014

Passi

Saimme tytöille hankittua passit ja odotankin innolla, että pääsemme reissuun. Tyttöjen passikuvista tuli niin samanlaiset, etten minäkään rehellisesti sanottuna tunnista kuvista kumpi on kumpi. Niillä passeilla ja kuvilla mennään sitten seuraavat viisi vuotta.

Tajusin Suomen passin arvon asuessani Arabiemiraateissa. Pystyin vaivatta matkustamaan lyhyelläkin varoitusajalla melkein minne halusin. Hyvä ystäväni taas tuskaili, kun hänen Libanonin passillaan tarvittiin viisumi lähes joka maahan. Sen lisäksi joka kerta yhdessä matkustaessamme minä selvisin passintarkastuksesta eteenpäin nopeasti hetkessä, kun ystäväni joutui asianmukaisesta viisumista huolimatta rajatarkastajien syynin alle.

Suomen passi onkin "maailman paras" yhdessä Ruotsin ja Iso Britanian passejen kanssa. Sillä pääsee matkustamaan viisumivapaasti 173 maahan. Taas yksi hyvä syy olla kiitollinen ollessaan suomalainen.



Tytöt 4kk

Tytöillemme tuli viime perjantaina jo neljä kuukautta täyteen. Isoja tyttöjä he ovatkin - neuvolakäynti on vielä edessä päin, mutta Alisa painaa arviolta 7 kiloa ja Ella yli 6,5 kiloa. Molemmat juttelevat ja kikattelevat ääneen jo kovasti. Lempijuttu on tällä hetkellä huulten päristely. Sylki vaahtoaa ja roiskuu, kun he päristelevät innoissaan. 

Tytöt osaavat kääntyä mahalta selälleen ainakin pinnasängyssä laitoja hyödyntäen. Ella kääntyy myös lattialla näppärästi selältä mahalleen, mutta Alisaa ei vielä lattialla kääntyminen kiinnosta, vaikka muuten touhuaakin kovasti. 

Kaikista kivoin kehityksen edistys on tyttöjen keskenäinen vuorovaikutus, joka on tullut esiin viimeisen viikon aikana. He katselevat toistensa puuhia, juttelevat toisilleen ja tietenkin pärisyttävät toisilleen. 

Tämä kehitysvaihe tuntuu jotenkin yllättävän helpolle äidin näkökulmasta, koska tytöt viihtyvät hyväntuulisina moniakin tunteja keskenään lattialla toisiaan ja leluja ihmetellen. He eivät vielä pääse liikkumaan, mutta jaksavat keskittyä leluihin ja muihin viihdykkeisiin. 


lauantai 26. heinäkuuta 2014

Redyn kesätapaaminen

Osallistuimme tänään Redyn (Rapadilino-Erbin pareesi-Dysmelia yhdistys) kesätapaamiseen, joka järjestettiin Haarajoen kotieläinpihalla. Paikalla oli meidän lisäksi kaksi muuta dysmelialasta perheineen, joiden kanssa oli mukavaa vaihtaa kokemuksia.

Toinen pojista oli jo reipas viisi vuotias, jolla oli myoelektroninen eli toiminnallinen proteesi käytössä. Toinen poika oli reilun vuoden vanha ja hänen kohdallaan vanhemmat olivat päätyneet siihen, ettei proteetisointia tulla aloittamaan, koska hänen tynkäkätensä on kuitenkin melko pitkä ja toimiva.

Kävimme läpi lapsiemme elämän synnytyksen jälkeisestä ajasta tämän hetkiseen tilanteeseen asti. Jokainen lapsi ja vanhempi kokee eri tilanteet omalla tavallaan, mutta on mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia ja saada vertaistukea. Oli mukavaa tavata nämä reippaat lapset, joiden elämä ja touhut tuntuvat olevan samanlaisia kuin muiden ikäisiensä, raajapuutoksesta huolimatta.

Tulemme osallistumaan jatkossakin vastaaviin tapaamisiin ja Ellalle on varmasti todella tärkeää vähän isompana tavata kaltaisiaan lapsia ja tutustua heihin.






perjantai 25. heinäkuuta 2014

Aurinkoinen päivä Tallinnassa

Kävimme eilen ystäväni kanssa Tallinnassa päiväristeilyllä. Halusin tällä tavoin palkita kovan työn vauvojen ristiäisten järjestelyissä tehnyttä ystävääni. Tyttöjen isä jäi kotiin hoitamaan vauvoja ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa - ihan koko päiväksi.

Aloitimme aamupäivän laivan brunssilla ja saimme rauhassa jutella ilman keskeytystä viimeisimmät kuulumiset. Brunssiaika meinasi loppua kesken, kun unohdimme höpötyksiltämme syödä.

Suuntasimme laivalta suoraan kauneushoitoihin, jotka olin varannut Bliss-nimiseen hoitolaan. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta paikasta, mutta olimme molemmat todella tyytyväisiä hoitoihimme. Palvelu oli todella ystävällistä ja kosmetologit hoitivat meitä todella hyvin ja huolellisesti. Paikan sisustus ei ollut aivan houkuttelevimmasta päästä, mutta itselleni tärkeämpää on palvelu. Sain vielä hoidon jälkeen jäädä hoitohuoneeseen rauhassa pumppaamaan täydet rintani tyhjäksi. Hoitola sijaitsi kätevästi lähellä Stockmannia ja aion käydä paikassa tulevaisuudessa uudelleenkin. http://www.bliss.ee/ENG

Meillä oli vielä pari tuntia aikaa, ennenkuin täytyi kiirehtiä laivalle ja suuntasimme ratikalla Telliskivi-kompleksia kohti. Ystäväni oli kuullut hyvää siellä sijaitsevasta F hoone ravintolasta. Telliskiven alue on melko ränsistynyttä ja näyttää neuvostoaikaiselle, vaikka matkaa satamasta ja vanhasta kaupungista ei ole kuin muutaman ratikkapysäkin verran. Siellä vanhalle tehdasalueelle on rakennettu tiloja pienille liikkeille ja ravintoloille. Löysimme todella kivan Home Art sisustuskaupan ja muita mielenkiintoisia putiikkeja. Kuitenkaan aika ei riittänyt kuin nopeaan kierrokseen alueella ja täytyykin palata sinne ehdottomasti uudelleen tulevaisuudessa. http://telliskivi.eu/et/

Söimme kevyen dinnerin F hoone ravintolassa, joka oli todella kivasti sisutettu ja tilassa oli hyvä tunnelma. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja ruoka maukasta. Harmi, että jouduimme lähtemään niin pian jatkamaan. Ravintolassa olisi helposti viihtynyt useamman tunninkin.

Tulin laivalla yksin takaisin Helsinkiin, koska ystäväni jäi viettämään viikonloppua Tallinnaan siellä asuvan ystävänsä kanssa. Ilma oli mitä mainioin laivan kannella istuskeluun ja lehtien lueskeluun. En ole tainut olla niin pitkään yksin sitten lasten syntymän, joten oli ihanaa vain olla ja tuijotella merelle.

Todella, todella onnistunut päivä! Olen hyvin ylpeä miehestäni, joka oli pärjännyt hienosti tyttöjen kanssa. Myös heillä oli ollut mukava päivä ja syötötkin samanaikaisesti pullolla olivat menneet hyvin. Minä sain paljon energiaa, inspiraatiota ja kauniimmat varpaat - nyt äiti jaksaa taas :-)!



















tiistai 22. heinäkuuta 2014

Lomaviikko mökillä

Vietimme aivan ihanan, rentouttavan ja lämpimän kesälomaviikon mökillä. Myös vanhempani olivat lomalla, joten vauvat saivat nauttia samalla kertaa isovanhempien seurasta. Vietimme myös aikaa tyttöjen enon, isomummin, serkkujen ja tädin kanssa. 

Saunoimme rantasaunassa, uimme järvessä (paitsi minä rintatulehduksen pelossa :-X), söimme todella hyvin, köllöttelimme laiturilla, kävimme mustikassa ja otimme rennosti. Oli kiva istua valmiiseen ruokapöytään ja valmiiksi lämmitettyyn saunaan. Ella oppi viikon aikana kääntymään selältä mahalleen, mutta unohtikin sen sitten uudelleen. Alisa ei ottanut stressiä kääntymisestä, mutta haki jo polvia alleen konttausasentoon mahalla ollessaan.

Koiramme juoksivat pitkin metsiä ja uivat paljon. Länsiylämaanterrieri Luca oppi uimaan paremmin ja olikin yllättäen melkein innokkaampi uimari, kun ikääntyvä labbis Ricardo. Äidin kääpiövillakoira, joka on ollut todella stressaantunut lasten seurassa, oppi jo vähän rentoutumaan ja tottui vauvoihin.

Olen todella onnellinen, että meillä on niin kiva lomanviettopaikka, jonne voi aina mennä ja tuntea olonsa hyväksi. Siellä olemme viettäneet mukavia hetkiä jo vuodesta -85 ja paikka tulee varmati olemaan tärkeä tulevaisuudessa myös tytöille.