sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Hyvää uutta vuotta 2017!


Hyvää uutta vuotta 2017! 
On aika palata takaisin blogin ääreen vuoden pitkän hiljaisuuden jälkeen. Yksi uuden vuoden toiveistani on päivittää blogia tulevaisuudessa säännöllisesti ja tartuinkin kameraan tänä aamuna pitkästä aikaa. Aamupäivä oli ihanan kuullas ja huurteinen. Sipsuttelimme tyttärien kanssa jäätyneiden lammikoiden yli läheiselle pellolle ja metsään.





Blogin päivittäminen on tullut mieleen monessa kohtaa viime vuoden aikana, mutta aloittaminen on tuntunut hankalalle pitkän tauon jälkeen. Ei ole tiennyt, että mistä aloittaisi. On niin paljon päivitettävää ja kirjoitettavaa.


Meidän Alisa ja Ella ovat jo 2 vuotta ja 8 kuukautta ja pikku Erika 13 kuukautta. Olen jo palannut takaisin töihin ja muutenkin asiat ovat loppuvuodesta muuttuneet paljon. Alkuvuosi 2016 oli melko rankka kolmen pikkuisen kanssa, joka selittää myös osaltaan blogihiljaisuutta.







Ajatusten ja kuvien keräämisestä tänne on kuitenkin niin paljon iloa itselle ja ehkä jollekin muullekin nyt tai tulevaisuudessa, joten haluan löytää ajan kirjoittamiselle arjen keskellä.



Ihanaa uutta vuotta kaikille ja terveisiä täältä kotimetsän laidalta! Täällä kaikki on oikein hyvin toivottavasti myös siellä. Laitetaan unelmat, haaveet ja toiveet toteen tänä vuonna!


torstai 31. joulukuuta 2015

Suurimmat saavutukset 2015

Vuosi 2015 ei valitettavasti ole ollut kaikkein parhaimpia tähän astisen elämäni aikana elettyjä vuosia. Tai sille ainakin tällä hetkellä tuntuu… On ollut paljon riittämättömyyden tunnetta, epävarmuutta ja jaksamista arjessa on koeteltu.

Tänään postissa tuli hyviä uutisia, joita osasinkin jo odottaa. Sain tutkintotodistuksen matkailun liikkeenjohdon restonomin tutkinnosta. En ehtinyt valmistumistilaisuuteen, joka pidettiin ennen joulua, mutta olo oli melko juhlallinen tänään kuoren avattuani. Aloitin opiskelun jo 2003, eli kaksitoista ja puoli vuotta sitten! Paljon on aikaa mennyt ja monia mutkia matkassa ollut. Tänään, monien kokemusten saattelemana olen kuitenkin erittäin ylpeä "valitsemasta tiestäni". Tämä oli minun tapani suorittaa tutkinto ja pääasia on, että se on nyt vihdoin valmis :-). Olen siis hyvänä esimerkkinä siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä saattaa kesken jäänyt tutkinto loppuun. Yksi kelkka saattoi mennä, mutta pääset hyvin mukaan vielä seuraavan kyytiin :-)!



Toinen merkittävä saavutus 2015 vuodelle on tietenkin kolmannen lapsemme syntymä. Olen todella kiitollinen ja onnellinen tästä kohta kuusi viikkoisesta murusta <3!

Toivottavasti teillä on ollut myös antoisa ja
 rikas vuosi. Toivotan kaikille teille monia onnenhetkiä vuodelle 2016!!!


perjantai 25. joulukuuta 2015

Rauhallista joulua!

Rauhallista ja lämminhenkistä joulua kaikille blogin seuraajille <3! Toivottavasti saatte juhlistaa rakkaidenne kanssa rentoutuen.










maanantai 7. joulukuuta 2015

ONT

Päivät kiitää ohitse hirveää vauhtia vauvaa ja kaksosia hoitaessa. Välillä ajatus ei pysy kasassa huonojen unien ja keskeneräisen yläkerran rakennuksen takia. Tuntuu, että on vähän ylikierroksilla, pieni stressi päällä, jotta ehtisi huomioida kaikki asiat ja rauhottuminen on hankalaa.


Ihana ystäväni kävi perheineen moikkaamassa meitä ja vauvaa ja toi ihania tuliaisia. Äidille ja isälle oli herkkuteetä, josta keitin kupillisen heti. Hetki kynttilän valossa teekupin kanssa sai ajatukset kasaan ja siinä istuessa aloin miettiä, miten hyvin kaikki kuitenkin on ja paniikkiin ei todellakaan ole aihetta :-). 



Yksi stressin aihe vähemmän on juuri ennen h-hetkeä valmistunut opinnäytetyöni, josta sain arvioinnin sähköpostiini pari tuntia ennen vauvan syntymää. Olen todella helpottunut ja fiiliksissä siitä, että sain homman purkkiin sittenkin! Jes! Opparin valmistuminen vierittää ison taakan harteiltani ja voin suunnata enemmän voimavarojani nyt suoraan tyttöihin. 

Luottavaisin mielin taas tästä eteenpäin… Voi, kun saisin pidettyä tämän fiiliksen yllä, kun homma alkaa lähteä lapasesta kiireisten hetkien keskellä. Lempeää ja stressitöntä joulunalusaikaa kaikille teille myös <3!



torstai 26. marraskuuta 2015

Pikkusisko

Kaksosten ja heidän vastasyntyneen pikkusiskonsa kohtaaminen jännitti ainakin jonkun verran minua etukäteen. Alisa ja Ella ovat toki tottuneet jo jakamaan vanhempien huomiota elämänsä alusta lähtien, joka voisi helpottaa mustasukkaisuutta. Tyttöjen ikäeroksi tuli nyt lopulta muutamaa päivää vajaa vuosi ja kahdeksan kuukautta. Esikoisilla ei ole ollut vielä suuremmin kiinnostusta vauvanukkejen hoivaamiseen ja he eivät ole osoittaneet erityistä mielenkiintoa tapaamiamme tuttujen vauvoja kohtaan, joten ensireaktiota oli vaikeaa ennustaa.



Alisa ja Ella olivat mieheni äidillä hoidossa kaksi yötä, meidän ollessa sairaalassa synnytysreissulla. Heillä oli ollut jo kova ikävä ja viimeisimmän vuorokauden he olivat olleet levottomia puhuneet äidistä jatkuvasti. Oli ihana saada isosiskot kotiin ja tapaamaan vastasyntynyttä siskoansa.


Kaksoset osasivat raskausaikana hienosti näyttää, että äidin vatsassa on vauva ja tiesivät missä on vauvan sänky. Vauva oli nukkumassa omassa sängyssään, kun isosiskot tulivat kotiin ja tyttöjen ensireaktio oli ihanan yllättynyt, kun sänkyyn oli oikeasti ilmestynyt vauva. Ensi töikseen Alisa ja Ella alkoivat kantaa vanhoja lelujaan sänkyyn vauvalle, jotka olimme jo kuukausia sitten jakaneet erilliseen koriin. Ella hieman epäröi ja laskelmoi, mitkä lelut hän halusi antaa, mutta Alisa heitteli innostuneesti vanhoja lelujaan pikkusiskolleen.


Myöhemmin illalla Alisa vaikutti hieman turhautuneelle minun imettäessä vauvaa ja sylin ollessa varattuna. Hän näytti minulle nyrpeää naamaa ja sanoi: "vauva pois". Kuitenkin myöhemmin hän antoi vauvalle hyvänyön suukon ja seuraavana aamuna hän oli taas uteliaan kiinnostunut.


Nyt neljän päivän yhdessä olon jälkeen uskoisin kaiken menevän hienosti siskosten kesken. Ella vaikuttaa hieman kiinnostuneemmalle ja tykkää silitellä vauvaa hellästi. Alisa on hieman ronskimpi ja saattaa ohjeistaa minua laskemaan sylissä pitämäni vauvan pois, jotta hän itse pääsee syliin. Kuitenkin suuremmalta draamalta ollaan tähän mennessä vältytty.



Isosiskot vaikuttavat nyt niin isoille ja olen huomaavani heissä enemmän itsenäisiä merkkejä. He leikkivät paremmin yksikseen, kun huomaavat että imetän vauvaa. He ovat myös oppineet mielestäni tukeutumaan entistä enemmän toisiinsa tässä uudessa tilanteessa. Myös vauvanukkeleikit ovat tulleet mukaan kuvioihin ja varsinkin Ella peittelee ja pesee vauvapyyhkeillä lelujaan.



Olen siis hyvillä mielin tulevaisuuden suhteen. Muutaman vuoden päästä tämä tyttökolmikko on varmasti aika tiivis ja melkein samalla kehitystasollakin. Täytyy nyt vain itse muistaa antaa tarpeeksi huomiota ja syliä myös vanhemmille sisaruksille imetysten välissä.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Täydellinen onni

Kotiuduimme tänään iltapäivällä sairaalasta mukanamme maailman ihanin aarre. Kuopuksemme syntyi 20.11.2015, eli perjantaina. Elämme tällä hetkellä niin ihania hetkiä, ettei ulkopuolinen maailma eikä mikään muukaan pääse siihen vaikuttamaan. Aivan ihana vauvakupla-aika!



Kotimme on täydellisessä kaaoksessa yläkerran rakennusprojektin viivästyessä. Rakennusmiehet tekevät ylitöitä ja tänäänkin pora lauloi ja rälläkkä soi vähän sen jälkeen, kun pieni muru oli saapunut omaan kotiinsa ensimmäistä kertaa. Viikonlopun aikana olohuoneen kattoon on ilmestynyt iso reikä porrasaukoksi, joten tästä eteenpäin yläkerta todella avautuu jo suoraan kotimme asuinkerrokseen. 



Istuskelin vauvan kanssa rakennuskaaoksen keskellä odotellen esikoisiamme kotiin mummolasta ja tunsin olevani onnellisempi kuin ikinä ennen. Meillä on täällä kaunis, valkoinen ensilumi maassa ja koko näkymä ikkunoista oli niin levollinen ja herkkä. Kaikki tämän vuoden aikana koetut stressit, epävarmuudet, epäonnistumiset, riidat ja toivottomuuden ajatukset huuhtoutuivat pois tuolla hetkellä ja suuri onni ja rakkaus tuli tilalle. Kiitollisuus siitä, että tämä ihana prinsessa sai syntyä perheeseemme <3 <3 <3!



tiistai 17. marraskuuta 2015

Äidin täydellinen hemmottelupäivä

Rakastan yllätyksiä! Sen tietää hyvin myös ihana ystäväni, joka järjesti minulle muutama viikko sitten täydellisen hemmottelupäivän kotikaupungissaan Porvoossa. Ystäväni oli sopinut käytännön järjestelyistä mieheni kanssa, joten kaikki pysyi minulta salassa viimeiseen asti.

Sain tyttöjen päikkäreille mennessä ohjeet pakata lenkkarit, meikit ja rennot illallisvarusteet mukaan. Lopuksi mieheni kertoi vielä osoitteen, johon minun tulisi suunnata ja siitä heti ymmärsinkin kuka oli yllätyksen takana. Mieli kevyenä ajelin auringonpaisteessa kohti Porvoota.


Ystäväni oli juuri päässyt puolentoista kuukauden ikäisen kuopuksensa ristiäisjärjestelyistä, kun hän halusi organisoida hemmottelupäivän minulle ennen vauvamme syntymää. Olin todella todella otettu! Miten paljon järjestelyjä vastasyntyneen imetyksen ja kahden alle kaksi vuotiaan lapsen hoidon kanssa ystäväni oli tehnyt, jotta saisi yllätettyä minut <3!


Menimme ensin syksyisessä auringonpaisteessa eväsretkelle Haikon näköalapaikalle, jossa ihailimme kaunista maisemaa, söimme maistuvia eväitä ja vaihdoimme päällimmäiset kuulumiset. 



Raikkaasta syysilmasta suuntasimme Haikon Kartanon kylpylään, jossa köllöttelimme saunassa ja allasosastolla. Minulle käynti Haikon kartanossa oli ensimmäinen ja täytyy myöntää, että kylpyläosasto ei ollut kovin ihmeellinen. Kuitenkin merinäkymällä varustettu lämminvesiallas, jossa oli jalkapohjia hierovat poreet yhdistettynä läheisen ystäväni seuraan riitti minulle mainiosti täydellisen onnenhetken saavuttamiseen.


Iltapäivän kruunasi vielä herkullinen illallinen ravintola Sinnessä, jossa nautimme Octoberfest menun. On se ihmeellistä, miten kuuden tunnin irtiotto arkiaskarreista voi piristää mieltä ja kehoa! Miljoona kiitosta uskomattoman hienosta yllätyksestä ystävälleni <3 <3 <3 olet rakas!